Etiikka terveysteknologiassa: Tasavertaisuutta, kunnioitusta ja ympäristövastuuta
Modernin maailman digitodellisuus on muutamien vuosien aikana kehittynyt räjähtäen ja tullut osaksi tavallisen ihmisen elämää. Sosiaali- ja terveysalalla sitä hyödynnetään vielä minimaalisesti, mutta tulevaisuudessa sen rooli tulee lisääntymään. Digitaalinen teknologia tekee tulevaisuudessa tiedon tallentamisen, analysoimisen ja raportoimisen. Sen avulla diagnosoidaan sairauksia entistä luotettavammin ja taloudellisemmin. Niin ikään hoitotoimenpiteet tapahtuvat ihmiskädelle mahdottomalla, jopa nanon tarkkuudella. Terveydentilan arvioinnin ja ennakoinnin suorittaa älylaite. Vastaukset huolta herättävien oireiden syistä tai esityksiä hoitovaihtoehtojen pohdintaan saattaa antaa robotti. Teknologian avulla häivytetään pelkoja ja stressiä, luodaan hoitoympäristöistä miellyttäviä, voidaan monitoroida reaaliaikaisesti potilasta/asiakasta tämän kotona tai tarjotaan sinne etähoitoa.
Minulla on ollut negatiivisia ennakkoasenteita teknologian tunkeutumisesta sosiaali- ja terveysalalle. Olen ajatellut, että teknologia ei voisi vähemmin kiinnostaa eikä siitä ole korvaamaan ihmistä potilas- ja asiakastyössä. Samoin olin suhtautunut hieman skeptisesti teknologian hyödyntämiseen oppimisessa ja opiskelussa. Osallistuessani Slush 2019 -tapahtumaan tajusin, kuinka väärässä olin ollut. Teknologia toimii monessakin tilanteessa luotettavammin kuin ihminen. Teknologia toimii varmasti, tarkasti, objektiivisesti, systemaattisesti ja salaman nopeasti. Teknologia tarjoaa merkittävän kädenojennuksen SoTe -alaa vaivaaviin haasteisiin.
Tästä oli hyviä esimerkkejä Slush 2019 -teknologia- ja kasvuyritystapahtumassa marraskuussa Helsingin messukeskuksessa. Päiville oli tullut eri puolilta maailmaa reilu 25 tuhatta osallistujaa, joista n. 3 5oo oli startup -yrittäjiä ja reilu 2 000 rahoittajia. Mukana oli lukuisia terveysteknologiaan liittyviä innovaatioita. Tasavertaisuus ja toisen kunnioittaminen julistettiin niin ikään tapahtumaa ohjaaviksi arvoiksi.
Terveysteknologian nopeaan käyttöön ottamiseen liittyy eettisiä riskejä. Keskeisin pulma on se, tuleeko holistinen eli kokonaisvaltainen ihmiskäsitys sivuutetuksi. Teknologia ratkaisee tällä hetkellä lähinnä ihmisen fyysiseen toimintakykyyn ja toimintaympäristöön liittyviä ongelmia. Jäävätkö sosiaalisen, henkisen, hengellisen, kulttuurisen ja eksistentiaalisen olemisen puolet digiloikan jalkoihin?
Olisi tärkeä tarkastella teknologisia ratkaisuja aina jo sovittujen sosiaali- ja terveysalan arvojen näkökulmista. Miten huomioidaan ihmisen perustuslailliset oikeudet vapauteen, koskemattomuuteen, tiedon- ja intimiteettisuojaan, itsemääräämiseen tai yhdenvertaisiin palveluihin? Onko riittävästi panostettu jokaisen mahdollisuuteen osallistua, palvelujen ulottuminen kaikille yhdenvertaisesti ja tasalaatuisesti? Millaisen arvon saa inhimillinen ja konkreettinen yhteys tai kosketus?
Arvoista vahvimmin näyttäisi toteutuvan yhdenvertaisuus, palvelujen tehokkuus ja nopeus sekä osallisuus. Hyviä arvoja nekin. Silti ratkaistavaksi jää, miten ihmisten inhimillistä yhteyttä voisi kehittää teknologian avulla.
Lisäksi näyttäisi siltä, että EVVK -asenteeni vaihtuu kyltymättömäksi kiinnostukseksi terveysteknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin!